Keskellä Espoota sijaitsevalta nykyään lähinnä junaseisakkeestaan tunnetun Keran alueelta on muuttamassa loppukin teollisuus pois. Tilalle on suunnitteilla uusi asuinalue. Pelkästään Inex Partnersilta vapautuu pääosin asuinrakentamiselle peräti 21 hehtaaria maata. Kaupunkisuunnittelulauta ryhtyy kaavoittamaan aluetta uudestaan.

Keran historia on melko harvalle tuttu: Keran asema ja alue sai nimensä Kera Oy:n keramiikkatehtaasta, joka aloitti vuonna 1917 nimellä Viherlaakson Kattotiili Oy. Keran seisake perustettiin yhtiön anomuksen perusteella helpottamaan etenkin tehtaan työntekijöiden työmatkoja. Keraan kasvoi vilkas teollisuusalue, joka hiljeni vasta 1990-luvulla.

Uuden rakentamisen myötä ei tule jyrätä jälkiä alueen pitkästä teollisesta historiasta. Keran vanha päärakennus on edelleen olemassa Karapellontien varrella. Kyseessä on alueen kulttuurihistoriallisesti merkittävin maamerkki.

Tällä hetkellä rakennus ei ulkoisesti ole kovin kummoinen: seinät on päällystetty aaltopellillä ja talo on saanut kylkeensä aikain saatossa jos jonkinmoisia lisäsiipeä. Rakennus myös paloi osittain 1940-luvulla ja on käsittääkseni osin uusittu, mutta osa rakennuksesta on tulipaloa edeltävältä ajalta.

Espoon tulisi hankkia Keran tehtaan rakennus omistukseensa, jonka jälkeen siitä voisi tehdä uuden asuinalueen keskuksen. Kunnostettu Keran päärakennus sopisi hyvinkin esimerkiksi kylätaloksi asukkaiden käyttöön, alakerrassa voisi olla vaikka pieni kahvila ja tarjolla voisi olla myös tiloja kulttuurille ja nuorisolle tai vaikka päiväkodille.

Tärkeintä on, että rakennus säilytetään kertomaan alueen historiasta, ja että se on asukkaiden aktiivisessa käytössä. Myös Espoon tulee muistaa historiaansa.

Tony Hagerlund
Espoon kaupunginhallituksen jäsen

o o o

Kuva Espoon kaupunginmuseon arkistoista. Kuvaaja: Mauno Mannelin. Yrityksen nimi oli tuolloin Grankullan saviteollisuus.

Keran tehdas kesäkuussa 2012. Kuvakulma on täsmälleen päinvastainen edelliselle.

Brobackantien varrella, Nuuksiossa, Sahaoja virtaa kohden Nuuksion Pitkäjärveä. Perimätiedon mukaan joskus vajaat sata vuotta sitten paikallinen insinööri rakennutti puron alajuoksulle lohkotuista kivistä myllypadon.

Pato on umpeenkasvanut. Se löytyy pusikon seasta, sitä ei näy Brobackantieltä katsoen lainkaan.

Tuolla kiipeillessä tuli ihan Indiana Jones -fiilinki. Kiipeillä nyt penkereitä ylös ja hyppiä padon yli...

Ehkä viidenkymmenen metrin päässä padosta Sahaoja laskee Nuuksion Pitkäjärveen.

Vierestä löytyy kauniita peltomaisemia.

Sijainti Google Mapsissä

Näytä Espoon unohdetut paikat suuremmalla kartalla

Tervetuloa menneeseen aikaan. Kauklahden lasitehdas
toimi vuosina 1923–1952. Nykyään rakennuksessa toimii Kuusakoski Oy. Kuten kuvasta näkyy, junat menevät ihan vierestä.

Kiitos muuten Kuusakoskelle, kävelin ovesta sisään kameran kanssa ja kysyin saanko kiertää ja ottaa valokuvia. Eivät laskeneet pääsaliin jossa heillä on tuotantolinjoja, mutta muutoin sain ihan opastetun kierroksen rakennuksessa.

Sisätilat ovat sympaattisen vanhahtavassa kunnossa.

Pieniä yksityiskohtia. Kattoikkunat ovat kuulemma toisen maailmansodan ajoilta. Romutettavista lentokoneista otettiin "kattoikkunat" talteen, ja ne käytettiin sellaisenaan tuomaan valoa tehdashalliin.

Vanha ruokasali, joka toimii nykyään taukotilana.

Piippua on huollettu jokinen vuosi sitten, sen pitäisi olla kunnossa vielä pitkään.

Pohjoispuolella huomaa miten rakennus on osittain heikossa kunnossa. Osa niistä kellaritiloista, joita ei käytetä lainkaan, on kuulemma veden vallasa.

Tervetuloa upeiden espoolaisten rakennusten maailmaan. Nedre Juunin kartano löytyy Vanhastakartanosta - jossa muuten on äärettömän hieno, hyvin säilynyt ja kulttuurihistoriallisesti arvokas kylänraitti.. Jos lotossa voittaisin ja tämä talo olisi myynnissä, niin tarjous olisi jo postissa.

Kartano oli pitkään asumattomana ja huonosti hoidettu. Se on remontoitu viime vuosina hienoon kuntoon. Rakennus on muuten yksityisomistuksessa, kiitos vaan luvasta kiertää ja kuvata. Sekä siitä, että hieno päärakennus on jälleen ansaitsemassaan kunnossa.

1800-luvun alussa rakennettu kartano oli alunperin yksikerroksinen. Toinen kerros ja kuisti "altaaneineen" (rakennuksen ulkopuolinen "oleskelutasanne") ovat pian sadan vuoden takaa, vuodelta 1919.

Övre Juunin kartano löytyy Espoon Vanhastakartanosta. Vanhassakartanossa on hyvin säilynyt perinteinen kylänraitti. Muutaman sadan metrin säteeltä löytyy lukuisia komeita kartanoita.

Juunin kartanolla on vanhat taustat. 1500-luvun loppupuolella se tiedettiin varsin varakkaaksi kartanoksi, joten tilan historia menee ainakin viiden vuosisadan taakse. Ainakin 1830-luvulla kartano oli jakautunut kahtia, Övre ja Nedre Juuniin. 

Tilan päärakennuksen runko on luultavasti 1800-luvulta, mutta se on uusittu 1900-luvun aikana. Kuvassa oikealla näkyy 1800-luvun loppupuolella rakennettu siipirakennus "mutterikuisteineen".

Pihapiirissä on muitakin rakennuksia. Tuonne saisi muutaman sukulaisen nukkumaan.

Vanhankartanon peltomaisemat ovat hienoja.

Tien toisen puolen talousrakennukset ovat kuuluneet jossain vaiheessa Juunin tilaan.

Kera on teollisuusalu ja junaseisake keskellä Espoota. Viimeisen sadan vuoden ajan alueella on ollut teollisuutta, nyt aseman ympärille suunnitellaan 5000-15 000 asukkaan asuinaluetta.

Tunnen Keran hyvin. Isoisä ja isoäiti olivat töissä Keran tehtailla, lapsuuteni mummola oli Keran tehtaiden vanha työväen asunto ja olen itsekin asunut pari vuotta Kerassa. 

Tämä on tarina Keran alueen historiasta. Kokeilen toteuttaa historian yhteenkoostamista uudella tavalla: aloitan muutamalla kuvalla, ja täydennän kokonaisuutta sitä tahtia kun löydän uutta tietoa. Suhtautukaa tämän koosteen tietoihin alustavina.

Missä Kera on?

(karttapohja: Espoo.fi/kartat)l

Kun puhun Keran alueesta tarkoitan nuolen alapuolella olevaa sinisernharmaata aluetta, joka on siis nykyinen Keran teollisuusalue. Kera löytyy keskeltä Espoota. Kauniainen on ihan rajan takana, matkaa Leppävaaraan on 4-5 kilometriä.

Mitä Kerassa oli ennen teollisuutta?

Ennen 1900-lukua Keran alueella ei ole ollut käsittääkseni juuri mitään. Kyseessä oli aika lailla syrjäseutu.

Kauniainen oli vilkas kauppala runsaan kilometrin päässä lännessä. Itäänpäin mennessä vastassa oli Kilon pieni kyläkeskus ja kartano, jonka maihin Keran alue on käsittääkseni kuulunut. 

Keran tehdas

Teollisuusalue alkoi muotoutua kun Kerassa aloitti Viherlaakson Kattotiili Oy (1917). Yrityksen nimi vaihtui tiiviiseen tahtiin: Viherlaakson Saviteollisuus Oy (1919), Grankullan Saviteollisuus Oy (1924) ja vuodesta 1936 alkaen Kera Oy.

Keran tehdas 1930-luvulla.

Tässä vaiheessa Keran nimi ei ollut Kera, vaan alueesta puhuttiin osana Kiloa. Kera on nytkin osa Kilon kaupunginosaa, ja esimerkiksi historiikissään vuonna 1967 AGA kirjoittaa Kilon tehtaista.

Keran tehdas kasvoi, ja pitkällisen painostuksen jälkeen Keran seisake avattiin 1940-luvulla. Aseman nimeksi tuli Kera, joka on kaiketi ensimmäinen kerta kun Kera tulee "viralliseksi" nimeksi.

AGAn pääkonttori ja tehtaat

(AGA ja Keran asemanseutu vuonna 1966. Kuva: Oy AGA Ab:n historia 1917-1967.)

Kuvassa edessä ovat 1960-luvulla valmistuneet AGA:n tehtaat (vasemmalla) hitsausopisto sekä päärakennus. Taustalla myös Keran tehdas. Junaseisake jää hieman kuvan ulkopuolelle.

AGA toimi Kerassa 1990-luvulle, jonka jälkeen tehdastoiminta muutti Riihimäelle. AGAn pääkonttori on Leppävaarassa.

Keran tulevaisuus?

Keran teollinen toiminta on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Tavaraliikenne hiljeni 1990-luvulla ja loppui lopullisesti muutama vuosi sitten. Radan eteläpuolen Inex Partners on muuttamassa Sipooseen. Aseman molemmilla puolen on yhteensä kymmeniä hehtaareja pitkälti asuinkäyttöön vapautuvaa tilaa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli Keran aluetta yleisellä tasolla keväällä 2013. Tavoitteeksi asetettiin, että aseman ympärille syntyy 5000-15 000 asukkaan kaupunginosa.

Itse olen korostanut niin erinäisissä kokouksissa kuin lehtien sivuilla, että Keran tehtaiden vanha päärakennus tulisi säilyttää alueen maamerkkinä (Helsingin Sanomat 17.6.2012) . Olen myös korostanut että Kerasta voisi saada vahvasti joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn nojaavan kaupunginosan (Länsiväylä 30.1.2013).

Kootessani vuonna 2003 esitystä Espoon keskuksen historiasta paljon kuvia jäi käyttämättä. Mietin useaan otteeseen millaisen tarinan niistä rakentaisin, kunnes runsaan seitsemän vuoden kuluttua tajusin, että kuvat kertovat itsekin oman tarinansa. Tätä kokonaisuutta on päivitetty ja täydennetty lokakuussa 2013.

Tässä on Kirstinharjun Elanto, myöhemmin Valintatalo ja vielä myöhemmin Alepa.

Nämä kuvat ovat 1970 ja 1980-lukujen taitteesta. Kuvat ovat Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen arkistoista, enkä tiedä kuvaajia. Kiitos kuitenkin heille.

Kaupat

Yläpuolella on kuva Elannosta. Suvelassa on ollut vuosien varrella kauppoja neljässäkin eri paikassa.

Tässä on Kirsinharjun kauppa. Vielä 1990-luvun lopulla tässä oli Rabatti.

Edessä K-kauppa, josta tuli myöhemmin maailmanaikaa Pub Satulinna.

Tässä sama hieman kauempaa. Edessä samainen satulinna, taustalla Sokinvuorta.

Suvelan ostoskeskus on tässä rakenteilla, joten tämä kuva on 1970-luvun loppupuolelta tai 1980-luvun alusta.

Nämä kuvat ovat Joupinmäen päältä pohjoiseen. Vuosien varrella muotoaan muuttanut kioski näkyy aukean keskellä.

Tässä kuva Kirstinharjun kävelyraitilta.

Tässä Kirstinharjulta Joupinmäen suuntaan. Etualalla Kirstin koulun jalkapallokenttä. Tuolla minäkin pelasin lapsena jalkapalloa EBK:n riveissä.

Asukaspuisto

Nekymä edellisestä hieman vasemmalle - vierekkäin ovat vastavalmistuneet Suvelan asukaspuisto ja päiväkoti.

Tässä sama toisesta kulmasta. Sää on ollut valitettavan sateinen. Toisaalta ei tälläinen hieman nuiva sää nyt ole Suomessa mitenkään poikkeuksellista.

Itse vietin lapsuuttani 1980-luvulla kilometrin päässä Kirkkojärvellä. Pelasin jalkapalloa EBK:ssa, joten Suvelassa tuli pyörittyä sitä kautta usein. Asukaspuistossa jännintä oli tämä hurjan iso linnoitus.

Bussi Kirstintien varrella, lähellä itäreunan nykyistä Alepaa.

Tätä pihapiiriä en tunnista. Osaako joku vinkata? (täydennys kommenttien perusteella: Kirstinsyrjä 7:n piha).

Melkoisen kuvankäsittelyn seurauksena tässä on iltainen maisema vanhasta tiestä alas Kirsinharjulta keskustaan. Ennen Sunantien valmistumista autoilla kuljettiin Espoon keskukseen Kirstinharju kautta.

Tämä kuva on Sokinvuoren puolelta.

Espoonkartanon perusti Kustaa Vaasa kuninkaankartanoksi 1556. Se muodostettiin yhdistämällä lähikylien tiloja, ja suurtilalla oli aluksi peltoa 30 hehtaaria ja metsää 1200 hehtaaria. Alueita oli myös nykyisen Kirkkonummen puolella.

Suurvalta-aikana kartano annettiin muutaman kerran läänityksiksi aatelisherroille. 1600-luvulla kartano päätyi yksityisomistukseen. Kartanoon rakennettiin 1681 uusi päärakennus, joka oli Ruotsin 1600-luvun aatelislinnojen puinen jäljennös, mutta mitoiltaan vaatimattomampi.

Pikkuvihan (1742-43) aikana päärakennus vaurioitui niin pahoin, ettei sitä koskaan uusittu alkuperäiseen muotoonsa.

1700-luvun loppupuolella sekä peltojen että rälssipuotitilojen määrä kasvoi. Espoonkartanon alue myös laajeni nykyisen Kirkkonummen puolelle. Tällöin kartano oli suurimmillaan.

Espoonkartano vuonna 1779, tarkennettuna kartanon alueeseen.

Vuoden 1779 kartta Espoonkartanon alueesta lähialueineen. 

1700 ja 1800 -luvun vaihteessa kartanoon päätettiin rakentaa kivinen kaksikerroksinen päärakennus, ja kummallakin puolella siipirakennus. Siipirakennukset valmistuivat vuonna 1797 ja 1801, mutta päärakennusta ei koskaan rakennettu.

1800-luvun alkupuolella Espoonkartano oli taloudellisissa vaikeuksissa: sodan jälkeen talous oli koko maassa heikoissa kantimissa. 1820-luvulla kauppojen myötä vanhat rälssioikeudet katosivat, ja suurin osa rälssitilojen haltijoista lunasti vero-oikeuden entisiin tiloihinsa tai ne tarjottiin myytäviksi ulkopuolisille.

Vuonna 1909 perustettiin Oy Esbogård Ab, jonka osakkeet osti valtioneuvos August Ramsay 1914, ja siitä lähtien kartano on ollut tämän perheyhtiön omistuksessa. Läntinen siipirakennus ”tyylirestauroitiin” perusteellisesti 1914-1915.

Espoonkartano vuonna 1921. Kuva August Ramsay, Espoon kaupunginmuseo.

Rakennusta pidennettiin, siihen rakennettiin pylväskuisti ja talo rapattiin ja koristeltiin. Samaan aikaan rakennettiin myös lisärakennuksia, muun muassa iso navetta ja työväen asunnot. Espoonkartanoon kuului aikanaan myös komea ja hyvin hoidettu puisto.

Kartanon maisema ja rakennuksia

Kartanon tiiliä tehtiin Espoon ensimmäisessä tiiliruukissa Brinkinmäellä, ja Kallvikissa oli 1600- luvulla kartanon laivaveistämö. Mankinjoen koskea käytettiin jo 1500-luvulla myllyjen voimanlähteenä, ja siellä oli kartanonkin mylly ja saha.

Vuoden 1756 talvikäräjillä Anders Henrik Ramsay varmisti, että Kallvikin lastaus- ja laivanrakennuspaikka kuului Espoonkartanoon. Siellä oli myös tarpeelliset rakennukset laivuria varten.

Maisemakokonaisuuteen kuuluu 1777 aikaisemmin tulipalon tuhoaman myllyn tilalle rakennettu harmaakivinen kaksikerroksinen mylly. Sen vieressä oli aikoinaan puinen vesisaha. Myllyn on todennäköisesti suunnitellut ja mahdollisesti sen rakentamista valvonut ylimasuunimestari B.B. Qvist, joka laati mm. Fiskarsin ruukin suunnitelman.

1900-luvun alussa myllyn viereen kosken keskelle rakennettiin yksiraaminen saha, rauniot ovat vielä näkyvissä. Kartanon sähkölaitos rakennettiin 1904 Mankinjoen koskeen. Espoonkartanon myllyn kohdalla Kuninkaantie ylittää Mankinjoen, ja joen yli menevää siltaa pidetään Suomen vanhimpana kiviholvisiltana.

Espoonkartanon alueen vanhin säilynyt asuinrakennus on todennäköisesti sillan länsipuolella oleva Krogen. Krouvissa kestittiin matkustavaisia, ja myöhemmin kartano piti siellä alustalaisilleen lukusalia ja pientä kirjastoa.

Maisemakokonaisuuteen kuuluu myös puutarhurin asunto. Se on suhteellisen vaatimaton 1903 rakennettu hirsirakennus. Navettamäellä on iso navetta, kaksi punatiilistä asuinrakennusta sekä neljä työväen asuinrakennusta, jotka ovat kahden perheen taloja. Lisäksi alueella on tilanhoitajan rakennus, talli, konttori ja vanha paja.

Vuonna 1918 kartanosta erotettiin torpparilain nojalla seitsemän torppaa ja kuusi mäkitupaa. Nykyään kartanon pinta-ala on noin 1000 hehtaaria, josta viljelymaata on 170 hehtaaria. Kartanon rakennukset ovat valtakunnallisestikin tärkeitä kulttuurimaisemakokonaisuuksia.

Kauklahden historia -kokonaisuus Hagerlund.netissä
> Osa 1: Kauklahden historia
> Osa 2: Kauklahden historia - Espoon kartano
> Osa 3: Kauklahden historia - Kauklahden koulut

Muualla Hagerlund.netissä
> Espoonkartano kesällä 2010

Muualla verkossa
> Esbogård - Espoonkartano

Espoon kartanon sijainti Google Mapsissä

Näytä suurempi kartta

Tervetuloa jännien Espoolaisten paikkojen maailmaan. Kuvassa näkymä Vahvialankalliolta Leppävaaraan päin. Vahvialankallion - jota myös  Himmelsbergiksi eli suomeksi Taivaskallioksi tai Taivariksi kutsutaan - kuuluu 1910-luvlla linnoitettuihin kallioihin..

Juoksujaudat ovat pahoin umpeen kasvaneet. Puistakin näkee, että niillä on ikää parhaimmillaan viitisenkymmentä vuotta. Vaan ihan juuri, kaiketi alkaen viime syksystä, pohjoisosaa vallituksista on siistitty.

Nämä kuvat ovat huhtikuun puolelta välein. Olin menossa Suur-Leppävaaran vihreiden tilaisuuteen pohjustamaan Espoon joukkoliikenteestä ja sen tulevaisuudesta. Vaan koska olin ajoissa liikenteessä ja kamera oli mukana, ajattelin käydä kuvaamassa vallituksia. Tilanne vei mukaansa, lopulta ryömin juoksuhaudoissa ja miltei myöhästyin puheenvuorostani.

Kallion pohjoispuolella on Turunväylä ja länsipuolella Kehä I. Tästä kuvasta saa käsityksen kuinka hyvä puolustuslinja tämä paikka on ollut, vihollisen kun oletettiin tulevan pohjoisesta eli Leppävaaran suunnasta.

Mäen päällä on myös isomman rakennuksen kivijalka, ja autioitunut apurakennus. Kivijalasta päätellen rakennus on ollut iso ja paikkakin on komea. Osaako joku taustoittaa tämän rakennuksen historiaa? Yleensä olen vähintään kohtalaisesti kartalla vähän kaikesta mitä Espoosta löytyy, mutta nyt nakuttaa tyhjää.

Vahvialankallio Google Mapsissä

Tämä esitys kertoo Espoon keskuksen kasvusta kirkonkylästä kaupunkikeskukseksi.

Esityksessä on yhteensä vajaat 50 kuvaa. Kokosin esityksen vuonna 2003, ja olen päivitettänyt sitä muutaman vuoden välein, viimeksi 2013.

Espoon keskus oli aina 1960-luvulle asti pieni kirkonkylä, joka eli keskiaikaisen kivikirkkonsa kupeessa. Keskustassa sijaitsivat kunnantalo, sairaala, vapaa-palokunnan talo, koulu, pappila, kauppa, sekä muutamia muita liikkeitä.

Espoon kirkko, postikortti 1900-luvun alussa

Espoonjoen mutka, noin nykyisen seurakuntatalon tienoilta keskuksen suuntaan.

Viisi kantatilaa

Espoon keskuksen lähistöllä sijaitsi muutamia asuinalueita sekä viisi kantatilaa, joiden historia ulottuu vuosisatojen taakse. Nämä viisi kantatilaa olivat: Kirstin tila (kuvassa), Dahlin tila (kuvassa), sekä Doms, Suna ja Jofs.

Kirstin tila 1960-luvulla. Kirsin tila sijaitsi noin nykyisen Kirsinharjun tienoilla.

Dahlin tila sijaitsi Kirkkojärven suunnalla, lähellä nykyistä Espoon keskuksen urheilupuistoa.

Kuvassa etualalla pappilan navetta, taaempana Lagstadin kansakoulu ja Sunan navetta.

1960-luku

1960-luvulla Espoon hallinnollisen keskuksen sijoittuminen Espoon historialliseen keskukseen ei ollut itsestään selvää. Asiaa puitiin pitkään niin valtuustossa kuin lehtien sivulla. Vuonna 1963 tehtiin ehdotus Espoon jakamisesta neljään yhtä suuren alueeseen, joissa tulisi olemaan jokaisessa noin 80 000 asukasta. Vuonna 1965 tehtiin päätös hallinnollisen keskuksen sijoittamisesta Muuralaan, radan varteen. Tämä päätös varmistui vuoden 1968 yleiskaavassa.

Espoon keskuksen kansainvälinen suunnittelukilpailu

Espoon keskuksen suunnittelukilpailun kirjan kansi. Espoon kauppala järjesti arkkitehtuurikilpailun 1966-67 uuden hallinnollisen keskuksen aikaansaamiseksi.

Kilpailuohjeissa todettiin, että Espoon keskuksesta tulee kasvamaan pääkaupunkiseudun länsialueen tärkein hallinnollinen keskus. Välittömällä vaikutus-alueella asuisi 90 000 asukasta ja hallinnollisella vaikutusalueella 320 000 asukasta.

Ensimmäisen palkinnon kilpailussa sai puolalaisten arkkitehtien Jan Chimielewskin, Janusz Karubinskin ja Krzysztof Kurasin ehdotus.

Voittaneessa suunnitelmassa ajoneuvo- ja jalankulkuliikenne oli eroteltu, autotiet kulkivat notkelmissa ja asutus levittäytyi luontoa mukaillen mäille ja harjuille. Talojen kivijaloissa oli liiketilaa. Tämä havainnekuva on käsittääkseni Kirsinharjulta.

Yllä on asemakaavaluonnos voittaneesta ehdotuksesta. Lähes koko Espoon keskuksen lähiseutu olisi toteutettu matalina 3-4 kerroksisina kerrostaloina aina Sunasta Kehä III:n pohjoispuolelle asti. Arkkitehtien esityksessä muun muassa Kirkkojärvi olisi palautettu.

1970-luku

Suunnitelmat toteutuivat vain osittain. Espoon kunnanvaltuusto päätti kaksinkertaistaa rakennustehokkuuden, mistä syystä Suvelan kerrostaloista tuli aiottua korkeampia ja parkkipaikoista laajempia.

Kirsinharjun Elanto 1970-luvulla.

Suvelan rakentaminen alkoi nykyisen Kirstinmäen ja Kirstinharjun kohdalta, jossa sijaitsi Kirstin tilan päärakennus ja navetta. Maisema tulisi muuttumaan radikaalisti seuraavien vuosikymmenten aikana, mutta tarkkailkaapa navetan päädyssä kasvavaa kuusta... 

Kirstin tila, lokakuu 1966.

Suvelan ensimmäiset kerrostalot (Kirstinharju 7) rakenteilla 1971. Huomatkaa kuusi talon edessä, oikeassa reunassa. 

Sama maisema keväällä 2003.  Kuusi on sinnitellyt paikoillaan läpi ympäristön myllerryksen Kirstinharju 7:n pihassa. Samainen kuusi valaistaan aina joulun alla.
 

Suvelan synty

Suvelan alueella ei ollut juurikaan asutusta, alue oli pääosin peltoa. Pientalovaltainen asutus alkoi Tuomarilan suunnalla, nykyisten Kirstintien ja Suvelantien risteyksen tienoilta.

Kirstintien pääty, siis ns. Alepan kulma, 1960-luvulla.

Kuva miltei samalta kohdalta keväällä 2003.

1970-luvun loppua kohden rakentamisen tahti hiljeni. Maaun muassa Suvelan urheilukentän taakse rakennettiin alun perin suunnitellun kerrostaloalueen sijaan tiivis rivitaloalue.

Espoon virastokeskus

Samaan aikaan Suvelan rakennustöiden kanssa alkoi virastokeskus muodostua rakennus rakennukselta.

Tässä rakenteilla Virastotalo 1, taustalla valtuustotalo ja Lagstadin koulu.

Kaupungintalo valmistui vuonna 1971, sekä virastotalo I vuonna 1975.

Kioskin takana oikealla näkyvä vaalea rakennus, Varubodenin talo, purettiin 1980-luvulla.

1970-luvun lopulla valmistuivat sekä valtuustotalo että virastotalo II.

Espoon keskus 1970-luvun alulla

Kuvassa oikealla näkyy vielä Lindholmin sahan rakennuksia. Ylikulku autoille sijaitsi likimain nykyisen ylikulkusillan länsipuolella.

Tässä kaupunkisuunnittelukeskuksen sumuisessa kuvassa näkyvät vielä Lindholmin sahan rakennukset.. Kuvan oikeassa reunassa näkyy uuden ylikulun kulma, joten tämä kuva on 1980-luvulta. Nykyisellään tämän kuvan oikeassa reunassa olisi Espoontori, ja sahan tilalla Kelan rakennus ja muita radanvaren virastotaloja.

Ilmakuva 1960-luvulta

Kirkkojärvi

Kirkkojärven asuinalue (yläpuolisessa kuvasa edessä oikealla, Keski-Espoon nykyinen urheilupuisto on edessä oikealla) kasvoi nykyiseen muotoonsa 1978-1984. Asuinalue rakennettiin saviselle peltomaalle. Alueelle nimen antanut järvi oli kuivattu Tarvontien rakennustöiden yhteydessä jo 1950-luvulla. Sen jälkeenkin järvi on muistuttanut olemassaolostaan kevättulvien aikaan.

Kuva nykyisen Kirkkojärven ostoskeskuksen tienoilta arviolta 1970-luvun lopulta. Taustalla näkyy virastokeskus, sekä Lagstadin koulu.

Kirkkojärvi ilmakuvassa 1980-luvulla. Kirkkojärven koulu valmistui syksyksi 1983, joten tämä kuva on otettu ehkä joskus vuosikymmenen puolen välin tienoilla.

Laajempi näkymä Kirkkojärvestä vuodelta 2004. Kuvassa vasemmalla Kirkkojärven asuinalue ja oikealla Keski-Espoon urheilupuisto. Alla oikealla junaradan ylitys ja Suvelaa.

Espoon asema ja Espoontori

Espoon keskus kasvoi koko 1980-luvun. Uusi asemarakennus ylikulkusiltoineen valmistui 1981.

Ylikulkuyhteys jäi alkuun vajaaksi, sillä radan eteläpuolen rakennuksia alettiin rakentaa vasta muutamaa vuotta myöhemmin.

Kauppakeskus Espoontori valmistui 1987. Se oli "uuden ajan" kauppakeskus - miltei kaikkiin sen liikkeisiin kuljettiin sisäaulan kautta.

Osa Espoontorin länsipuolella sijaitsevista toimistotaloista valmistui noin vuotta Espoontoria aiemmin.

Espoon keskuksen muutos ilmakuvina

Vielä 1980-luvun alkupuolella vain radan pohjoispuolelle oli rakennettu. Radan eteläpuolella on vielä Lindholmin sahaan kuuluneita rakennuksia, vaikkakin osa niistä oli jo purettu.

Kymmenen vuotta myöhemmin maisema oli jo muuttunut. Täaaä ilmakuva 1990-luvun loppupuoliskolta.

Kiltakallio

Kiltakallioon nousi 1990-luvulla pääosin matalista kerrostaloista koostuva asuinalue.

Suvela 2000-luvulla

Suvela rakennettiin valmiiksi pääosin jo 1970-luvulla. Tämän jälkeen alueelle on noussut yksittäisiä taloja. Suurin rakennushanke Suvelassa nähtiin vuosituhannen vaihteessa kun Joupinmäen alueelle nousi uusi kerrostaloalue vanhojen pientalojen paikalle.

Vuosituhannen alun uudet julkiset rakennukset

2000-luvun alun myötä Espoon keskukseen on noussut useita sekä kauan kaivattuja että komeita julkisia rakennuksia.

Tutustu myös sukulaisteoksiin

Tämä ei ole ainut kerta kun vaellan paikallishistorian maailmassa. Muuta tutustumisen arvoista:

• Ennen ja jälkeen -kuvasarja Espoon keskuksen alueelta
• Kauklahden historia, osa 1 
• Suvela 1970 ja -80 -luvuilla
• Tuomarila 1980-luvulla
• Villa Karryllin palo 1968

Tekijät

Tämän esityksen kokosi keväällä 2003 Tony Hagerlund ja sen ensiesitys oli Vanhan Rautatieaseman 100-vuotisjuhlanäyttelyssä "Koti, kirkko ja asema" osana Unelmia toukokuussa –asukastapahtumaa. Tämän jälkeenkin teosta on päivitetty.

Lähteet

Juhani Hämeri, Kari Pohjankallio (2002).
Terveisiä Espoosta! Espoolaista kulttuuria postikorteilla.
Espoon perinneyhdistys Aurora. Espoo.

Pirkko Sillanpää, Erja Salonen, Tommi Laakso (1998).
Keski-Espoo – kivikauden kylästä kaupunkikeskukseksi.
Keski-Espoo –seura. Espoo.

Martti I. Jaatinen (vastaava toimittaja) (1966).
International competition for the Centre of Espoo, Finland.

Martti I. Jaatinen (vastaava toimittaja) (1967).
Arkkitehtuurikilpailuja. Journal Finnish Architectual Competitions: 8. International competition for the Centre of Espoo, Finland.
Suomen Arkkitehtiliitto.

Tapani Ryhänen (1991).
Espoon aluekeskukset: Espoon keskus.
Espoon kaupunki, keskusvirasto/alueprojektit.

Lisäksi taustatyössä auttoivat Liisa Marjamäki, Jorma Vehmaskoski, Pirkko Sillanpää sekä Miina Hagerlund.

Valokuvat

Esbo Hembygsföreningenin arkisto
Espoon kaupunkisuunnittelukeskus
Miina Hagerlund
Tony Hagerlund
Juhani Saikkonen
Vanhan Tuomarilan perinneyhdistyksen arkisto

Suurena apuna valokuvamateriaalin hankinnassa oli Leena Kaasinen Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksesta.

Kuviin on saatu käyttöoikeus tätä esitystä varten. Kuvia ei saa käyttää ilman oikeudenomistajan lupaa. Tarkempia tietoja yksittäisistä kuvista esityksen esityksen koostajalta.

Esitystä voi myös lainata

Tämä esityksen alkuperäisversio, joka on toteutettu Powerpoint -esityksenä, on mahdollista lainata kouluille, oppilaitokselle, tapahtumiin jne. Lainaus ei maksa mitään. Lisätietoja voi kysyä allekirjoittaneelta.

© 2003-2013 Tony Hagerlund

Tämä on tarina Espoossa sijaitsevan Kirkkojärven historiasta, viitaten sekä 1950-luvulla kuivatettuun järveen, että asuinalueeseen jossa vietin lapsuuteni., Tämä pohjautuu esitykseen jonka toteutin Kirkkojärven koulun 30-vuotisjuhliin keväällä 2014. En osannut päättää teenkö esityksen järvestä vai asuinalueesta, joten päätin tehdä sellaisen saman tien molemmista.

Muutama taustatieto alueesta:

• Kirkkojärvi on aikanaan ollut merenlahti.
• Järvi oli matala ja sen koko vaihteli tulvista riippuen.
• Järvi kuivattiin 1950-luvulla moottoritien rakennustöiden yhteydessä 
• Sen jälkeen järvi on tehnyt paluun säännöllisesti, etenkin kevät- ja syystulvien aikaan. 
• Likimain ympäri vuoden aivan Kasavuoden vieressä on pieni lampi. Kyseessä on historiallisen Kirkkojärven syvin kohta, ja siis samainen vanhoissa kartoissa näkyvä Kirkkojärvi.. 

Kirkkojärven ympärillä on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Vakiintunutta asutusta on ollut luultavasti 1200-1300 -luvulla.

Ensimmäinen maininta Kirkkojärvestä on vuodelta 1492 pappilan perustamiskirjeestä. 1492 oli muuten muutoinkin merkittävä vuosi - samana vuonna Amerikka "löydettiin".

Kirkkojärvi Bembölen pitäjänkartassa vuonna 1765

Aloitetaan kartalla 1760-luvulta. Tässä on yksi kulma Bembölen kylän kartan alareunasta. Vasemmalla ylhäällä näkyy Espoon kirkko ja sen edestä virtaava joki. Espoon keskus on vaaleana koska se ei kuulunut Bembölen kylään. Kuvassa oikealla alhaalla on Kasavuori, ja aivan Kasavuoressa kiinni on Kirkkojärvi. Glims ja Gloms haarautuvat hieman Kirkkojärven pohjoispuolella.

Huomatkaa muuten miten paljon tarkempi tämä kartta on kuin pian esiteltävä 1850-luvun pitäjänkartta. 

1850-luvun kartta ja Kirkkojärvi

Yllä on kuva Espoosta 1850-luvulla, alempana osa kartasta zoomattuna Kirkkojärveen. Kartta on Fredrik Johan Fonseenin piirtämä.

Kuvassa vasemmalla on Espoon kirkko. Siitä hieman oikealle on Kirkkojärvi, selvästi piirrettynä pienimmän kokonsa mukaan. Kirkkojärvestä ylöspäin lähtee kaksi jokea Glims ja Gloms (luoteeseen). Aivan Kirkkojärven oikealla puolella on Kasavuori.

Kirkkojärvi Kasavuorelta kuvattuna vuona 1915

Kirkkojärvi on aina tulvinut, joten sen rannoilla ei ollut juurikaan asutusta. Kuvassa keskellä on Espoon kirkko. Kirkon edessä oleva metsäisen mäen on oltava uimahallia vastapäätä Lakelaan nouseva mäki. Järven reuna kulkee noin nykyisen Kirkkokadun kohdalla, ja koko nykyinen Kirkkojärven asuinalue olisi veden alla. 

Tässä miltei sama kuvakulma, mutta toiseen suuntaan kuvatuna: kuva Espoon kirkon luota 1900-luvun alusta. Oikealla edessä on Espoonjoki, taustalla oikealla Kirkkojärvi ja Kasavuori.

Terveyskylpylä

Ei, tämä ei ole maalaus. Tämä on Olavi Korkalan upea kuva vuodelta 1955 (Keski-Espoon -seuran arkisto). Tämä kuva on Espoonjoen pohjoispuolelta, käytännössä nykyisen golfkentän kohdalta. Aita vedessä kertoo siitä että koko vuotta järvi ei ollut näin iso. Seuraavaksi esittelen zoomauksen tästä kuvasta.

Suoraan aidan takana näkyy kauempana olevan talon profiilia. Kun vieressä on mäki ja kuvan ottosuuntakin on selvillä, tuon on oltava Dahlin tilan rakennuksia. Niinpä oikealla ja huomattavasti lähempänä oleva rakennus on luultavasti noin nykyisen Kirkkojärven koulun kohdalla ollut pieni maatila.

1960-luku ja Dahlin tila

Kirkkojärvi kuivatettiin Turunväylän rakentamisen myötä 1950-luvulla. Tässä on ilmakuva Espoon keskuksesta 1960-luvulla.

Dahlin tila sijaitsi nykyisen urheilupuiston viereiseltä mäeltä. Punaisen ladon ohi kulkeva tie kulkee noin samaisella linjalla kuin nykyinen urheilupuistolle vievä kävelytie. Ajoittain veden alla on ollut Dahlin mäen takana oikealla oleva alue.

Tässä on Dahlin tila käsittääkseni 1960-luvulla.

Espoon kaupungintalo valmistui vuonna 1971. Seuraavana talvena kaupunki palkkasi valokuvaaja Simo Ristan ikuistamaan maisemia kaupungintalon katolta. Tässä on maisema Kirkkojärven suuntaan. Kovinkaan paljoa tuosta ei saa selvää, mutta huomioikaa että taustalla on Kasavuori, Kasavuoren edessä on ns. Dahlin mäki ja kartanon pihapiirin rakennuksia. Muutoin Kirkkojärvellä ei asuta.
 

Kirkkojärven asuinalue rakennetaan 1970 ja 80-luvuilla

Kirkkojärven asuinalue kasvoi nykyiseen muotoonsa 1978-1984. Asuinalue rakennettiin saviselle peltomaalle. 

Tämä kuva on nykyisen Kirkkojärven ostoskeskuksen tienoilta arviolta 1970-luvun lopulta. Taustalla näkyy virastokeskus, sekä Lagstadin koulu.

Seuraa lyhyt tarina tästä kokonaisuudesta. Olin sivunnut Kirkkojärven historiaa jo aikaisemmassa Espoon keskuksen historia -kokonaisuudessa. Talvella 2014 sain postia entisestä koulustani, Kirkkojärven koulusta. Suunnitteilla oli koulun 30-vuotisjuhlatapahtumasarja. Olin itse koulun ensimmäisiä oppilaita. 

Menin sitten kahvittelemaan entisen opettajani ja entisen rehtorini kera. Vanha koulukin oli ehditty purkaa ja rakentaa uudelleen. Siinä siten sovittiin, että teen esityksen jota voivat käyttää koulun tilaisuuksissa, ja juonsin yhden illaan Kirkkojärven historiasta ja järven palauttamisesta. Tämä on hieman laajennettu verkkoversio siitä esityksestä.

No mutta sehän olen minä, äitini kanssa, 1980-luvun puolilla välein käsittääkseni Dahlin kartanon jonkin "oheisrakennuksen" portailla. Tässä vaiheessa kartano oli jo asumaton.

No mutta, sehän olen taas minä. Koska olen ehkä seitsenvuotias, niin tämä kuva on luultavasti kesältä 1982 tai 1983. Tämä kuva on Kaivomestarinkadun kääntöpaikalta, alkuvaiheessa Kaivomestarinkadun länsipuolella ei ollut vielä taloja.

Tähän kuvaan otin mukaan myös pikkuveljen. Kuva on Kirkkojärven (vanhan) koulun kentältä. Taustalla on vanha koulurakennus. Tämä kuva on aika lailla nykyisen koulun sisältä.

Ilmakuva Kirkkojärvestä 1980-luvulta. Kirkkojärven koulu valmistui syksyksi 1983, joten tämä kuva on niiltä ajoitla. Edellisessä kuvassa koulun takana näkyivät jo uusien kerrostalojen rakennustyöt, joista ei tässä kuvassa näy.

.

Nyt olen laskenut pikkuveljen raitille ihan itse. Vuosi on luultavasti 1985. Tähän aikaan ostoskeskuksella oli niin R-kioski kuin T-kauppa.

Tässä on kuva Espoontorin kattoterassilta. Virastotalojen takana näkyy palvelutalo (valmistunut 1989), toisaalta Varobodenin talo (kaupungintalosta oikealle, punainen katto) purettiin käsittääkseni vuosikymmenen vaihteessa.

Tässä on hieman zoomattu ja rajattu versio edellisestä.  

2000-luku

Tässä kokonaisuudessa ei ole juurikaan 1990-luvun kuvia Kirkkojärvestä. Siihen löytyy useampikin syy: suvun albumeissa kuvia ei tältä ajalta ole, kaupunkisuunnittelukeskus- ja museo eivät tuota aikaa ole kuvanneet, ja 1990-luvulla Kirkkojärvelle ei ylipäätänsä rakennettu käytännöllisesti katsoen mitään. Ainut mitä täpähtui oli suurinpiirtein että maa vajosi.

Sen sijaan 2000-luvulla alkoi tapahtua. Kuninkaantien lukio ja Keski-Espoon uimahalli ovat saman katon alla.

Kirkkojärven koulu valmistui 2009. Vanha koulu purettiin alta pois. Tosin samaksi kouluksi näitä ei oikein ilkeä kutsua, tilaakin on uudessa neljä tai viisi kertaa enemmän.

Valokuvat

Esbo Hembygsföreningenin arkisto
Espoon kaupunkisuunnittelukeskus
Bror Hagerlund
Tony Hagerlund
Olavi Korkala

Tutustu myös sukulaisteoksiin

Tämä ei ole ainut kerta kun vaellan paikallishistorian maailmassa. Muuta tutustumisen arvoista:

• Espoon keskuksen historia
• Ennen ja jälkeen -kuvasarja Espoon keskuksen alueelta
• Kauklahden historia, osa 1, osa 2 (Espoonkartano) ja osa 3 (koulut)
• Suvela 1970 ja -80 -luvuilla
• Tuomarila 1980-luvulla
• Villa Karryllin palo 1968

Bembölen myllyn rauniot rauniot löytyvät Gumbölestä, Kehä kolmosen ja Turunväylän risteysalueen kulmilta. Espoon Ikeaan on matkaa vajaa kilometri. Paikka ei ole kovinkaan tunnettu: aika harva lähellä asuvakaan on vaellellut Glomsånin varrella.

Myllyjä on täällä ollut kaksi, ala- ja ylämylly. Toiminta alkoi 1700-luvulla ja loppui 1930-luvulla..

Tässä ylempi raunio.

Näkymä ylemmiltä raunioilta ylös rinteeseen. Glomså virtasi näin syyskuussa melko vuolaasti. Minulla on suunnitelmissa kiertää jonain kauniina keväisenä tai syksyisenä päivänä Espoojoen muistuttamat Glims- ja Glomsjoet aina niiden alkulähteille asti.. 

Vieressä kulkee polku jota pitkin voi seurata puroa.

Tervetuloa Espoon Mäkkylään. Komendantinkallion linnoitukset ovat osa niin sanottuja Helsingin linnoituksia, joita rakennettiin venäjän vallan viimeisinä vuosina.  Täällä on palvellut jatkosodan aikaan myös lottien valoheitinpatteri. Linnoituksia riittää, ja monet kauempana asuvat eivät ole paikasta kuulleetkaan. Mutta sitten valokuvien maailmaan.

En minä aina itsekseni kiertele kuvausreissuilla. Tällä kertaa mukana oli kolme jälkeläistäni ja kuvassa näkyvä ikioma pikkusiskoni tuomassa perspektiivia. Kiertely ja valokuvaaminen on meillä suvussa. Taustalla näkyy Mäkkylän uutta asuinaluetta.

Ylös mäelle vie Venäjän vallan aikaan rakennettu mukulakivitie. 

Komea on miljöö. Ja kuten yleensä, Espoossa ei mäntyinen kallio ole koskaan kaukana.

Vallitukset ovat melko umpeenkasvaneita, keväällä niistä saa paremman kuvan. Kuvasarjan loppupuolella tulee täydennyksenä keväällä täällä kuvaamiani otoksia.

Kalliossa on myös muutama bunkkeri.

Ajattelin joskus palata paikan päälle kunnon salaman kanssa, "perussalama" ei tee bunkkereille kunniaa.

Tähän asti kuvat ovat olleet syyskuulta 2014. Sitten hypätään ajassa puoli vuotta taaksepäin, huhtikuulle. Sattuipa niin että illan jo hämärtyessä minä ja kamerakännykkäni olimme kiipeilemässä samoilla seutuvilla.

Vallihaudat erottuvat huomattavasti paremmin kun kasvukausi ei ole vielä vauhdissa.

.

Sarjassa Espoon linnoitukset
> Vahvialankallion linnoitukset, Laajalahti:

Tervetuloa Espoon Leppävaaraan. Aseman pohjoispuolelta, puolen kilometrin päässä sellosta löytyvät Vallikallion linnoitukset. Vallikallio on osa 1910-luvulla rakennettuja Helsinkiä ympäröiviä linnoituksia.

Ensimmäiset kuvat ovat pohjoisreunalta, jossa vallitukset ovat maastoutuneet varsin hyvin.

Kun pääsee kallioiden päälle, ovat maisemat komeat. Tuo torni tuossa oikealla on Sellon reunalla sijaitseva asuintalotorni.

Tuonne ei tehnyt yhtään mieli mennä uimaan.

Kuten Espoossa yleensä, lähimmät kallioiset mäntymetsät ovat aina lähellä. Vallikallion linnoitusalue on muuten ihan hillittömän rauhallinen ja myös iso alue, jossa ei yhtään tunnu siltä että on keskellä Leppävaaraa.

Nuo "altaat" on muuten aidattu huoella, ja hyvä niin. viisimetrinen pudotus ja jokunen metri sameaa vettä on aina huono yhdistelmä.

Loppuun kaksi kuvaa alueen reunoilta. Etelänpuolella lähimmät kerrostalot ovat ihan vieressä. Käsittääkseni kerrostalojen välillä on vanhoja ja osin umpeenkasvaneita vallituksia.

Pohjoiseunalla oikealla Laurean tiloja, ja vasemmalla uusi jäähalli. Tuosta välistä vaan ylös, niin pääsee tunnelmoimaan.

Tervetuloa aikamatkalle Espoon Tuomarilaan. Tuomarilan Elanto avasi ovensa heinäkuun 25. päivä vuonna 1950. Sen kunniaksi paikan päälle on lähetetty ammattikuvaaja. Kiitos Helsingin kaupunginmuseon tarjoaman kuvamateriaalin pääsen asian pariin.

Sisällä oli tietty fiiniä. Tosin fiini taitaa olla väärä sana, koska Tuomarila oli suomenkielisen työväen asuinalue. Myymälä oli silloisten mittaipuiden mukaan varsin iso.. Silloiseen malliin kyseessä oli oikeastaan muutama vierekköinen kauppa: liha-, maito- ja sekatavarakauppa.

Tässä Tuomarilantien raittiä lännestä itäänpäin, jos tulkitsee ilmansuuntia löyhästi. Raitin oikealla puolella on Erikssonin Alfa-kauppa 1930-luvulla.

Tässä sama raitti 1980-luvun alkupuolilta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen arkistosta. Elanto oli vielä toiminnassa. Täydennän tätä kokonaisuutta jollain aikatauluilla jälkeen-kuvilla.

Espoo-päivän illan kunniaksi kuvia Espoo-päivän aamulta. Tervetuloa Kurttilan yhteisrannalle. Espoonjoen suistolla on niin sanottu yhteisranta, alueen kyläläisten yhteinen kalasatama. Samassa roolissa satama on nykyäänkin.

Aikoinaan kahden metrin venepaikat on kuulemma erotettu kivipaasein. Taka-alalla on hävinneestä kalastjayhteisöstään nimensä saanut Fiskarsin kukkula. Kuvia Fiskarsinmäeltä löytyy täältä.

Espoonjoki lähtee tästä matkalle kohden Espoon keskusta.

Sekä rannalla että vähän sisempänä on muutamia mökkejä. Tämä vaikuttaa pikemmin yhteiskäytössä olevalta. Parissa mökissä on muuten ihan kaminat.

Kalasatama on jykän kallion ja joen välissä. Myös Espoonjoen suiston itärannalla on yhteisranta, siellä en ole koskaan käynyt.

Hieman pidemmällä vesi on taissut nousta tai sitten nämä laiturit on vedetty rannemmalle. Tiheän pöpelikön puolelta löytyy jokunen vuosikymmeniä sitten hylätty laituri ja maja.

Yhteen mökkiin pääsee myös sisälle. On tuolla ihan nukuttu, vähintään päiväunia.

Pois mennessä tien varrelta löytyy vanha torppa.

Ja tietty Kurttilan komeita peltomaisemia.

Kauklahden historia -kokonaisuudessa kerrotaan Kauklahden historiasta. Kuvat ovat pääosin 1970-luvulta tähän päivään.

Kokonaisuus on lyhennelmä Marja-Liisa Lindellin kirjasta "Kauklahti, kotikylämme" Kirjan historiaosa on koottu kirjallisuustietojen perusteella. Kuvat ovat 1970-luvulta tähän päivään asti, ja ne ovat Soukan Kamerat ry:n Toivo Kalliomäen (TK), Erkki Lindellin (EL) ja Tony Hagerlundin (TH) ottamia.

Paikkoihin on lisätty linkkejä Google Maps -karttapalveluun.

Kokonaisuus tulee jakautumaan useaan osaan.

Kuninkaantien varrella

Kauklahti sijaitsee keskiajalta periytyvän Turku-Viipuri –valtatien varrella. Tie on Espoon vanhin, ja sitä sanotaan Kuninkaantieksi eli suureksi rantatieksi.

Tie on yhdistänyt Espoon eri osia, ja sitä pitkin on tullut vaikutteita muualta. Se on ollut myös luonnon, maiseman ja kulttuurin ”vedenjakaja” sekä kieliraja: Etelä-Espoo on ollut ruotsinkielistä, Pohjois-Espoo suomenkielistä. Kuninkaantien varrella on ollut lukuisia kestikievareita ja kapakoita, mm. Finnsissä ja Kauklahdessa.

Kauklahti oli 1500-luvulla Espoon suurimpia kyliä. Kuninkaantien silloista arvokkain on Suomen vanhimpana pidetty kivisilta Espoonkartanon myllyn kohdalla.

Kauklahdessa on ennen vanhaan ollut paljon kasvihuoneita, ja vihanneksia on viety myytäväksi Helsingin torille. Seutu on ollut tunnettu myös hevostalleistaan.

Asutusta 6000 vuotta

Ensimmäiset asukkaat olivat metsästäjiä ja kalastajia nykyisen Mankinjoen laaksossa. Korkeimmat pohjoiset mäet olivat meren saaria ja luotoja. Kivikautiset asuinpaikat ovat nykyään 15-30 metrin korkeudessa.

Mankinjoki ja Espoonjoki olivat muinoin leveitä ja vuolaita. Espoon kivikautiset asuinpaikat keskittyvät nykyisen Järvikylän (sijainti) alueelle. Maan noustessa asutus levisi Mankinjoen vartta pitkin Espoonlahden pohjukkaan.

Ilmasto muuttui 4000-3000-lukujen eaa lämpimämmästä ja kosteasta vaiheesta viileämmäksi ja kuivemmaksi noin 3000 eaa. Silloin pyynnin lisäksi saattoi esiintyä alkeellista maanviljelyä ja karjanhoitoa. Seudulla on harjoitettu ainakin 600-900 luvuilla metsänraivausta ja mahdollisesti kaskeamistakin.

Kauklahden alueella on kivikauden aikaisia merkittyjä muinaisjäännöksiä Finnsissä, Sperringsissä, Järtbackassa ja Loojärven mutkassa Vuorelan eli Urbergan kivikautiset asuinpaikat. Mynttilästä löydettiin 1917 hiekkakuopan seinämästä kivikautisten liesien paikkoja. Muinaisesta kaupankäynnistä todistavat esinelöydöt, kuten Finnsistä löydetty taltta ja hirvenpään muotoinen reikäkivi.

Pronssikaudella (1500-500 eaa) ja rautakauden alussa maanviljelyn ja karjanhoidon yleistyessä väestö siirtyi ilmeisesti rannikolta sisämaahan päin ja lounaaseen. Kun väkeä tuli lisää, lappalaiset joutuivat siirtymään pohjoiseen päin. Pronssikautinen hautaröykkiö eli hiidenkiuas on mm. Muulon Musslaxbergetillä eli Viirukalliolla. Saunalahden Kasbergetillä on myös merkitty suurehko hiidenkiuas.

Viikinkiretkien aikaan (800-1000) rannikolla kukoisti orjakauppa. Hämäläiset ja eestit tekivät tänne erä- ja kaupparetkiä. Vasta kun olot 1200-luvulla rauhoittuivat, Kauklahtikin asutettiin pysyvästi.

Maanviljelyä ja kauppaa

1200-luvulla rannikkoseutujen viljelyalueille muuttaneet ruotsalaiset talonpojat muodostivat Kauklahteen ruotsinkielisen väestön. Alueen vanhimmat kylät ovat syntyneet jo keskiajalla: Espåby Espoonkartanon paikalla, Mankby (Mankki), Träskby (Järvikylä), Köklax (Kauklahti), Mulby (Muulo), Kurtbacka (Kurttila) ja Fantsby (Vanttila).

Viljelyalueet raivattiin jokilaaksoihin ja maankohoamisen paljastamaan Espoonlahden pohjukkaan. 1700-luvulla pääosa viljelyaukeamista oli jo nykymuodossaan. Isojako jätti talot paikoilleen, mutta viljelymaa jaettiin.

Espåbyn ja Mankbyn tiloista muodostetussa Espoonkartanossa viljeltiin maata 1500-luvulta lähtien. Espoonlahti ulottui Espoonkartanon lähettyville saakka, jossa oli hyviä satamapaikkoja.

1500-luvulla Kauklahden kylässä oli kymmenkunta rinteille rakennettua taloa: Bisa, Saka, Storbass, Lillbass, Skogbisa, Juus, Pellas ja Gesters. Tunnettuja olivat myös Guss (Lill-Guss), Sågars, Stormynt, Lillmynt, Hommas, Ervast, Bensuls ja Inglas. 1600-luvulla käydyt sodat lisäsivät verorasitusta ja sotaväenottoja.

Kauklahden historia -kokonaisuus Hagerlund.netissä:
> Osa 1: Kauklahden historia
> Osa 2: Kauklahden historia - Espoon kartano
> Osa 3: Kauklahden historia - Kauklahden koulut

Kera on teollisuusalue ja junaseisake keskellä Espoota. Viimeisen sadan vuoden ajan alueella on ollut teollisuutta, nyt aseman ympärille suunnitellaan 5000-15 000 asukkaan asuinaluetta.

Tunnen Keran hyvin. Isoisä oli töissä Keran tehtailla, lapsuuteni mummola oli Keran tehtaiden vanha työväen asunto ja olen itsekin asunut pari vuotta Kerassa. 

Tämä on tarina Keran alueen historiasta. Kokeilen toteuttaa historian yhteenkoostamista uudella tavalla: aloitan muutamalla kuvalla, ja täydennän kokonaisuutta sitä tahtia kun löydän uutta tietoa. Suhtautukaa tämän koosteen tietoihin alustavina.

Missä Kera on?

(karttapohja: Espoo.fi/kartat)l

Kun puhun Keran alueesta tarkoitan nuolen alapuolella olevaa sinisernharmaata aluetta, joka on siis nykyinen Keran teollisuusalue. Kera löytyy keskeltä Espoota. Kauniainen on ihan rajan takana, matkaa Leppävaaraan on 4-5 kilometriä.

Mitä Kerassa oli ennen teollisuutta?

Ennen 1900-lukua Keran alueella ei ole ollut käsittääkseni juuri mitään. Kyseessä oli aika lailla syrjäseutu. Seuraavaksi pätkä Keran osayleiskaava-alueen rakennusten inventointi ja arvottaminen (2013) -raportista. 

Kauniainen oli vilkas kauppala runsaan kilometrin päässä lännessä. Itäänpäin mennessä vastassa oli Kilon pieni kyläkeskus ja kartano, jonka maihin Keran alue on käsittääkseni kuulunut. 

Keran tehdas

Teollisuusalue alkoi muotoutua kun Kerassa aloitti Viherlaakson Kattotiili Oy (1917). Yrityksen nimi vaihtui tiiviiseen tahtiin: Viherlaakson Saviteollisuus Oy (1919), Grankullan Saviteollisuus Oy (1924) ja vuodesta 1936 alkaen Kera Oy.

Keran tehdas 1930-luvulla.

Tässä vaiheessa Keran nimi ei ollut Kera, vaan alueesta puhuttiin osana Kiloa. Kera on nytkin osa Kilon kaupunginosaa, ja esimerkiksi historiikissään vuonna 1967 AGA kirjoittaa Kilon tehtaista.

Karamalmin topografinen kartta 1930-luvulla. Vasemmalla ylhäällä on Viherlaakso, oikealla ylhäällä nykyään Kuninkaistentienä tunnettu katu, jonka varressa oli muutamia tiloja. Keran asemantienoo oli niittyä, poislukien savitehdas. Lähin asutus oli Kauniaisten puolella, jossa oli myös muutamia Keran tehtaiden työväen asuntoja.

Keran tehdas kasvoi, ja pitkällisen painostuksen jälkeen Keran seisake avattiin 1940-luvulla. Aseman nimeksi tuli Kera, joka on kaiketi ensimmäinen kerta kun Kera tulee "viralliseksi" nimeksi.

Keran tehdäs vuoden 1939 muutosten jälkeen,. Tehdas on saanut ympärilleen laajennuksia. 

Kera Oy vuonna 1945.

Sitten hieman harvinaisempi kuva kaupunginmuseon arkistoista.  En tiedä kuvausajankohtaa, mutta veikkaan että 50-luvusta on kyse.

Keramiikkatehtaan vieressä oli savea, joten sitä nostettiin ja käytettiin. Niinpä alueelle muodostui kaksi erillistä allasta, käytännössä lampia. Tässä isommassa altaassa myös uitiin.  Toinen, pienempi allas oli noin nykyisen Algolin kohdalla, ja siinä ei syystä tai toisesta uitu. Nämä tiedot siis suvun perimätietona julkisesti jaettakoon. 

Nämä altaat olivat muuten jyrkkäreunaisia. Savea oli nostettu oikein urakalla, joten noin metrin jälkeen jalat eivät kuulemma ylittäneet pohjaan.

AGAn pääkonttori ja tehtaat

(AGA ja Keran asemanseutu vuonna 1966. Kuva: Oy AGA Ab:n historia 1917-1967.)

Kuvassa edessä ovat 1960-luvulla valmistuneet AGA:n tehtaat (vasemmalla) hitsausopisto sekä päärakennus. Taustalla myös Keran tehdas. Junaseisake jää hieman kuvan ulkopuolelle.

AGA toimi Kerassa 1990-luvulle, jonka jälkeen tehdastoiminta muutti Riihimäelle. AGAn pääkonttori on Leppävaarassa.

Hylätty liikennepuisto

Karamalmista, Keran juna-aseman läheltä, Nokian uuden pääkonttorin vierestä löytyi ehkä noin 20 vuotta sitten hylätty liikennepuisto. Liikennepuisto oli metsän keskellä, sitä ei ollut ihan helppo löytää.

Puisto on rakennettu 1950-luvulla. Siellä oli alkuun lainattavia polkuautoja ja kaikkea. Puiston hoito lopetettiin 1980-luvulla. Alkuvuonna 2017 liikennepuisto valitettavasti jyrättiin sileäksi, ironisesti osin uuden puiston tieltä.

Täältä löydät kuvia ja lisää tietoa liikennepuistosta.

Keran tulevaisuus?

Keran teollinen toiminta on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Tavaraliikenne hiljeni 1990-luvulla ja loppui lopullisesti muutama vuosi sitten.

Pistoraiteet pohjoispuolen teollisuusalueelle ehkä 2007. Nämä raiteet purettiin 2010-luvun alkupuolella.

Radan eteläpuolen Inex Partners on muuttamassa Sipooseen. Aseman molemmilla puolen on yhteensä kymmeniä hehtaareja pitkälti asuinkäyttöön vapautuvaa tilaa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli Keran aluetta yleisellä tasolla keväällä 2013. Tavoitteeksi asetettiin, että aseman ympärille syntyy 5000-15 000 asukkaan kaupunginosa.

Itse olen korostanut niin erinäisissä kokouksissa kuin lehtien sivuilla, että Keran tehtaiden vanha päärakennus tulisi säilyttää alueen maamerkkinä. Olen myös korostanut että Kerasta voisi saada vahvasti joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn nojaavan kaupunginosan.

Allekirjoittanut Keran alueesta.

• Kerasta joukkoliikenteen solmukohta (Länsiväylä 1.7.2017)
• Keraan, Vermoon ja metroradan varrelle isoja päiväkoteja (Länsiväylä 8.6.2016)
• Karamalmin liikennepuisto kuntoon seuraaville sukupolville (Länsiväylä 13.6.2015)
• Keran kaarihallit ja liikennepuisto liikuntatiloiksi (Yhdessä Pia Aarrekiven kanssa, Länsiväylä 3.12.2014)
• Karamalmin liikennepuisto kuntoon. (Helsingin Sanomat 21.5.2014)
• Keraan kioskikirjasto ja lähipalvelukeskus (Länsiväylä 1.10.2014)
• Tehdas ja liikennepuisto muistuttamaan historiasta (Länsiväylä 7.6.2014)
• Historia esiin Keran alueella (Länsiväylä 8.9.2013)
• Kerasta autoton kaupunginosa (Länsiväylä 30.1.2013)
• Keramiikkatehtaan päärakennus Keran asukkaiden käyttöön (Helsingin Sanomat 17.6.2012)
• Kuvia hylätystä liikennepuistosta

Muualla Kerasta

• Helsingin Sanomat kirjoitti Keran tehtaista ja historiasta 17.2.2016. Olin jutussa haastateltavana.
• Keran asemanseutu tyhjenee teollisuudesta täyttyäkseen asunnoilla. Länsiväylä 24.5.2015. Olin jutussa haastateltavana.
• Lokalpolitiker vill väcka trafikpark till liv Hufvudstadsbladet 6.7.2014. Ei löydy verkosta. Olin jutussa haastateltavana..
• Espoossa kaivataan yhä omaa liikennepuistoa (YLE 15.5.2014). Olin jutussa haastateltavana.

Kadonnut Espoo -sarjassa esittelyssä Stensvikin kartano. Stensvikin - eli Kivenlahden - kartano löytyi eteläisestä Espoosta. Tässä on kuva päärakennuksesta.

Taustalla kartanon päärakennus, etualalla yksi sivurakennuksista. Kartano purettiin 1977, sen paikalla on nykyään Meriusvan koulu.

Nämä kuvat ovat Kurt Blomqvistin, ne on otettu vuonna 1964, ne ovat Espoon kaupunginmuseon arkistosta ja kuvia löytyy Finnasta (joka on ehkä Suomen historian hienoin verkkopalvelu). 

"Stensvikin kartanoon kuuluneita puurakennuksia. Todennäköisesti entinen koulu ja opettajan asunto." lukee Finnassa. Nykyisin rakennuksessa toimii Kivenlahti-seuran pyörittämä Kahvi-Kaisa. Tilaa voi vuokrata esimerkiksi juhliin.

Tässä nykyinen kahvilarakennus toisesta suunnasta.

Tässä kasvihuone kartanon lähellä, joka on mahdolisesti kuulunut kartanoon.

Tässä on Stensvikin kartanon navetta ja/tai talli. Rakennuksen käyttötarkoitus on muuttunut matkan varrella.

Tässä on talli toisesta suunnasta kuvattuna.

Tässä on kivinen makasiini kartanon lähellä. Tämäkin on purettu. Näiden kuvien ennen ja jälkeen -versioita tulen jahtaamaan tulevina vuosina. Pitää vain saada tarkempi tieto siitä, missä mikäkin on täsmälleen sijainnut, ja ennen kaikkea missä kulmassa.

Tässä toinen kuva kivimakasiinista, tien suuntaisesti kuvattuna. Kiitos muuten näin päälle 50 vuoden takaa tästä hienosta kuvasarjasta.

Tässä Stensvikin kartanoon kuulunut punatiilinen asuinrakennus. Sääli, että nämä komeat rakennukset on pääosin purettu.

Myymälärakennus Stensvikin kartanon lähellä.

Sitten katsaus karttojen maailmaan. Tässä on osa Espoon kartasta vuodelt 1945. Stensvik, ja Stensvikin kartano löytyy laaksosta Jorvaksentien eteläpuolelta. Alue kartanolta rannalle oli pääosin sahan ja tiilitehtaan käytössä. Siihen palaan tämän sarjan seuraavassa osassa.

Tässä kartta hieman laajemmalla zoomauksella noin sata vuotta aiemmin, vuodelta 1843. Isooin ero Kivenlahden alueella on, että tiet seurasivat rantaa, siltaa Kirkkonummen puolelle ei ollut ja Jorvaksentietä siltoineen ei ollut rakennettu.

Kootessani vuonna 2003 esitystä Espoon keskuksen historiasta paljon kuvia jäi käyttämättä. Mietin useaan otteeseen millaisen tarinan niistä rakentaisin, kunnes runsaan seitsemän vuoden kuluttua tajusin, että kuvat kertovat itsekin oman tarinansa. Tätä kokonaisuutta on päivitetty ja täydennetty lokakuussa 2013.

Tässä on Kirstinharjun Elanto, myöhemmin Valintatalo ja vielä myöhemmin Alepa.

Nämä kuvat ovat 1970 ja 1980-lukujen taitteesta. Kuvat ovat Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen arkistoista, enkä tiedä kuvaajia. Kiitos kuitenkin heille.

Kaupat

Yläpuolella on kuva Elannosta. Suvelassa on ollut vuosien varrella kauppoja neljässäkin eri paikassa.

Tässä on Kirsinharjun kauppa. Vielä 1990-luvun lopulla tässä oli Rabatti.

Edessä K-kauppa, josta tuli myöhemmin maailmanaikaa Pub Satulinna.

Tässä sama hieman kauempaa. Edessä samainen satulinna, taustalla Sokinvuorta.

Suvelan ostoskeskus on tässä rakenteilla, joten tämä kuva on 1970-luvun loppupuolelta tai 1980-luvun alusta.

Nämä kuvat ovat Joupinmäen päältä pohjoiseen. Vuosien varrella muotoaan muuttanut kioski näkyy aukean keskellä.

Tässä kuva Kirstinharjun kävelyraitilta.

Tässä Kirstinharjulta Joupinmäen suuntaan. Etualalla Kirstin koulun jalkapallokenttä. Tuolla minäkin pelasin lapsena jalkapalloa EBK:n riveissä.

Asukaspuisto

Nekymä edellisestä hieman vasemmalle - vierekkäin ovat vastavalmistuneet Suvelan asukaspuisto ja päiväkoti.

Tässä sama toisesta kulmasta. Sää on ollut valitettavan sateinen. Toisaalta ei tälläinen hieman nuiva sää nyt ole Suomessa mitenkään poikkeuksellista.

Itse vietin lapsuuttani 1980-luvulla kilometrin päässä Kirkkojärvellä. Pelasin jalkapalloa EBK:ssa, joten Suvelassa tuli pyörittyä sitä kautta usein. Asukaspuistossa jännintä oli tämä hurjan iso linnoitus.

Bussi Kirstintien varrella, lähellä itäreunan nykyistä Alepaa.

Tätä pihapiiriä en tunnista. Osaako joku vinkata? (täydennys kommenttien perusteella: Kirstinsyrjä 7:n piha).

Melkoisen kuvankäsittelyn seurauksena tässä on iltainen maisema vanhasta tiestä alas Kirsinharjulta keskustaan. Ennen Sunantien valmistumista autoilla kuljettiin Espoon keskukseen Kirstinharju kautta.

Tämä kuva on Sokinvuoren puolelta.